Raimo Auvinen

Mikä on oikein ja mikä väärin ja miltä minusta tuntuu, siinä lähtökohdat taiteessani.

Käytän teoksissani vanhaa romua ja uutta materiaalia tarpeen mukaan. Teoksissa niiden sisältö ja ajatus ovat tärkeintä, ulkonäköön satsaan sen mukaan; en tyydy kompromisseihin materiaaleissa enkä tekotavoissa. Ulkonäössä en tähtää kauneuteen, vaan asian ja tunteen esiin tuomiseen.

Maailman tyhmyydet pistävät välillä kovinkin vihaksi. Vihan ja ahdistuksen purkaminen taiteeksi vaatii yleensä kypsyttelyä. Usein jopa vältän ja viivyttelen tekemistä, koska tekemiseni nostavat esiin usein vaikeita tunteita jostain syvältä. 

Vuosia mieltäni kaihersi läpinäkyvän laatikkoteoksen
tekeminen ulos maastoon.
Ymmärsin sillä pyrkiväni kuvaamaan itseäni. Sen tekeminen oli minulle tärkeää, mutta vaikeaa. Viime keväänä osallistuessani  liikkeelliseen taidetanssiprojektiin, nousivat tähän teokseen liittyvät asiat liikkeen ja kehollisuuden kautta taas pintaan ja huomasin sen kypsyvän mielessäni. Tekeminen oli silti henkinen voimainponnistus, mutta valmistuminen antoi tyydytyksen ja helpotuksen tunteen.

Jotain samanlaista koin muutama vuosi sitten tehdessäni Velkavanki tilateostani. Vaikka teenkin taidetta ensisijaisesti itselleni, kyllä on hienoa huomata että teos herättää tunteita toisissakin. Vaikeitakin tunteita on hyvä käsitellä taiteen kautta.

Raimo Auvinen
www.raimoauvinen.net

kuvissa
Raimo Auvinen
osa teoksesta Omakuva